Ota meihin yhteyttä!
SUOMEN RIISTA-JULKAISUN
TILAUKSET JA TIEDUSTELUT:

tilaukset@riistasaatio.fi

tai oheisella  lomakkeella

MUUT ASIAT, HANKETOIMINTA:

    © Suomen Riistanhoito-Säätiö

    • Facebook Social Icon
    • Twitter
    SÄÄTIÖN HISTORIA

    ​​Säätiön perustivat vuonna 1942 Suomen valtio (maatalousministeriö) ja Suomen Metsästäjäliitto  yhdessä.

    Suomalainen riistantutkimus perustettiin aikanaan metsästäjien aloitteesta ja tarpeisiin. Yhteydet tutkimuksen ja metsästäjien välillä ovat säilyneet ja hyödyttävät molempia osapuolia edelleenkin.

    RIISTANTUTKIMUKSEN ENSIASKELEET

    Maamme organisoidun riistantutkimustoiminnan alku juontaa juurensa vuoteen 1924, jolloin Suomen Yleisen Metsästäjäliiton (nyk. Suomen Metsästäjäliitto) järjestämässä neljännessä pohjoismaisessa metsästäjäkongressissa Tanskaa edustanut pääkonsuli C.M. Payn aloitteesta kokous esitti kaikille pohjoismaisille metsästäjäjärjestöille, että ne asettaisivat komiteoita tutkimaan edellytyksiä riistakantojen säilyttämiseksi ja lisäämiseksi.

    Riistantutkimustoimintaa olivat aiemmin Suomessa harrastaneet lähinnä yksityiset metsästäjät, joiden työ ei ollut kovinkaan systemaattista ja tehdyt johtopäätökset tutkimuksista saattoivat olla jopa virheellisiä.

    RIISTABIOLOGINEN KOMITEA PERUSTETAAN

    Syyskuussa 1924 SYML kokouksessaan pohti tilannetta ja koska tutkimustoiminnan käynnistämistä pidettiin erityisen tarpeellisena, liiton hallitus perusti suunnittelukomitean pohtimaan varsinaisen komitean perustamista, toimintaa, rahoitusta ja organisaatiota. Suunnittelukomitean jäseniksi valittiin tohtorit Gunnar Bengelsdorff ja Kalle Rikala sekä nuoret biologit, tohtorit Runar Forsselius ja Gunnar Ekman. Suunnittelukomitea päätyi esittämään, että riistakantojen säilymistä, lisäämistä sekä kansainvälistä yhteistyötä hoitamaan perustetaan vakituinen komitea, joka toimii kiinteässä yhteistyössä SYML:n kanssa liiton myöntämän taloudellisen tuen turvin.

    Komitea perustettiin huhtikuussa 1925 ja sen puheenjohtajaksi kutsuttiin eläintieteen professori Kaarlo Mainio Levander. Jäseniksi valittiin tohtorit Runar Forsselius ja Gunnar Ekman sekä maisterit Ilmari Välikangas ja Väinö Korvenkontio. Komitean alkuperäinen nimi oli "Metsänriistabiologinen komitea", joka muutettiin kuitenkin varsin pian "Riistabiologiseksi komiteaksi".

    KOMITEAN TYÖSTÄ

    Tuohon aikaan oltiin sitä mieltä, että riistakantojen vaihtelut johtuivat vain ja ainoastaan eläinten sairauksista ja mm. loisten vaikutuksista sairastavuuteen. Tälle pohjalle komiteankin tutkimustyö perustui. Pääosan komitean työstä teki puheenjohtaja Levander, joka teki tutkimuksia sivutoimenaan ollen Helsingin yliopiston Eläintieteellisen museon palveluksessa. Merkittävä saavutus komitean 17-vuotisen työn aikana oli laajan riistatieteellisen peruskirjallisuuden hankkiminen tulevien tutkijoiden hyödynnettäväksi.

    TUTKIMUSTOIMINTA LAAJENEE

    1930-luvun lopulla alettiin pohtia riistantutkimustoiminnan laajentamista ja uudelleenorganisointia. Toisaalta 1940-luvun poikkeusoloissa myös metsänriistan merkitys lihantuotannossa sekä turkisten ja nahkojen taloudellisina arvoina havaittiin ja heinäkuussa 1942 maatalousministeri Ikonen asetti toimikunnan pohtimaan riistatalouden kohentamista. Toimikuntaan valittiin metsästyksenvalvoja Tauno V. Mäki puheenjohtajaksi ja jäseniksi Evon metsäkoulun johtaja metsänhoitaja Vilho Seppänen, johtaja Martti Hovilainen SYML:n edustajana ja metsänhoitaja Martti Virtanen Metsähallituksen edustajana.

    Toimikunnan työ johtikin samana vuonna konkreettisiin toimiin ja Suomen Riistanhoito-Säätiö perustettiin 14.12.1942. Suomen Metsästäjäliiton aiempi puheenjohtaja, hiljattain pääministeriksi kutsuttu Jukka Rangell, saapui todistamaan säätiön perustamista. Perustamisasiakirjan allekirjoittivat valtion edustajina maatalousministeri Juho Koivisto ja esittelijäneuvos Urho Miettinen. Metsästäjäliiton puolesta perustamiskirjan kirjoittivat tohtori Rikhardt Bengelsdorff, johtaja Martti Hovilainen ja liiton sihteeri Martti Kivilinna. Säätiö rekisteröitiin 23.12.1942.

    SÄÄTIÖN SÄÄNNÖT

    Perustetun säätiön tarkoituksena on edistää ja tukea maamme riistanhoidon kehittämistä. Säätiön alkuperäisten vuonna 1942 hyväksyttyjen sääntöjen mukaan se toimi seuraavilla tavoilla:
    1. hankki vuokraamalla tai muulla tavoin riistanhoitoalueita metsästysoikeuksineen,
    2. järjesti niille tehokkaan valvonnan ja riistansuojelun,
    3. harjoitti riistan ruokintaa ja kokeili eri riistanhoidon menettelytapoja,
    4. perusti riistatarhoja riistan lisäämiseksi ja terveen sekä voimakkaan riistakannan kasvattamiseksi,
    5. levitti elävää riistaa ja riistalintujen munia istutustarkoituksiin yhtymille ja henkilöille, joilla oli edellytyksiä riistanhoidolliseen toimintaan,
    6. harjoitti riistabiologisia tutkimuksia ja riistanhoidon kokeilutoimintaa,
    7. tutki riistan aiheuttamia vahinkoja ja keinoja niiden estämiseksi,
    8. edisti riistahoidon opetusta ja kasvatti riistanhoitajia,
    9. oli oikeutettu hankkimaan ja omistamaan kiinteistöjä.

    TOIMINNAN KÄYNNISTÄMINEN

    Säätiön asioita hoitamaan ja sitä edustamaan valittiin seitsemän henkilön hallitus, joista neljä oli valtion ja kolme Suomen Yleisen Metsästäjäliiton edustajaa. Valtion metsästyksenvalvoja kuului itseoikeutettuna säätiön hallitukseen. Kolme muuta valtion edustajaa, joista yhden metsähallituksen esityksestä, nimesi maatalousministeriö.

    Hallitus kokoontui vuosittain kaksi kertaa eli kevät- ja syyskokoukseen. Säätiön tilejä ja toimintaa tarkastamaan valitsi maatalousministeriö ja Suomen Yleinen Metsästäjäliitto kumpikin vuosittain yhden tilintarkastajan ja yhden varatilintarkastajan.
     

    Toiminta käynnistyi vuonna 1943. Säätiö valitsi toiminnanjohtajaksi tohtori Lauri Siivosen, joka toimi tehtävässä vuoteen 1960 saakka.

    RAHOITUSTA LAHJOITUKSISTA JA VALTIOLTA

    Toiminnan alkurahoitus koostui maatalousministeriön määrärahasta ja Suomen Yleisen Metsästäjäliiton lahjoituksesta. Toimintamäärärahoja saatiin myös muilta yhteisöiltä ja yksityisiltä siten, että peruspääomaksi voitiin kirjata 250 000 silloista markkaa. Lisäksi Metsästäjäliitto lahjoitti säätiölle lähes 2000 nidettä käsittävän kirjaston.

     

    Säätiö sai aluksi juoksevien tutkimus- ja kokeilumenojen peittämiseksi 10 % ja myöhemmin 15 % valtion vuotuisista metsästyskorttivaroista. Kuitenkin tämän - varsin riittämättömän - rahoituksen lisäksi laajan työohjelman puitteissa toiminta oli riippuvainen yksityisistä lahjoituksista, joita tuli monilta metsästysseuroilta, yksityisiltä asianharrastajilta sekä turkis- ja riistakaupallisilta yhteisöiltä.

    RIISTANTUTKIMUSLAITOS ALOITTAA TYÖN

    Säätiön riistantutkimuslaitos aloitti nopeasti perustamisen jälkeen toimintansa. Riistantutkimuslaitos  toimi Helsingissä ja pian ryhdyttiin perustamaan myös riistantutkimusasemia.

    Toiminnan päämääräksi asetettiin heti alussa biologisen perustan luominen riistakantojen järkevälle verottamiselle ja tuottavalle riistanhoidolle. Ensimmäisessä toimintaohjeessa tehtäviä määriteltiin yksityiskohtaisemmin toteamalla tarpeelliseksi mm. niiden biologisten perusedellytysten selvittäminen, joiden pohjalta maamme riistakantoja ja metsästyselinkeinoa voidaan edistää ja kantoja pitää jatkuvasti mahdollisimman tuottavina. Säätiön tuli tutkia riistakantoja ja niiden vaihteluja, eri riistalajien elintapoja ja elinympäristövaatimuksia, maamme eri osien riistalle tarjoamia mahdollisuuksia ja määrittää ne luontaiset edellytykset, joiden pohjalta voidaan laatia mahdollisimman tuottava ja samalla riistakantoja säästävä verotus- ja hoito-ohjelma. Lisäksi säätiön tuli kokeilla erilaisia riistanhoitotapoja, tutkia keinoja riistakantojen laadulliseksi parantamiseksi, selvittää ammutun riistan käsittelytapoja ja etsiä menetelmiä riistan aiheuttamien vahinkojen estämiseksi.

    RIISTANTUTKIMUS VALTIOLLISTETTIIN 1960-LUVULLA

    Riistantutkimuksen valtiollistaminen tapahtui uuden metsästysasetuksen myötä 1.4.1964 ja Riista- ja kalatalouden tutkimuslaitos perustettiin. Säätiön riistantutkimuslaitos lopetti toimintansa 31.12.1962. Säätiön tutkimuslaitoksen omaisuus myytiin valtion riistantutkimuslaitokselle ja henkilökunta siirtyi uuden tutkimuslaitoksen palvelukseen.
     

    Säätiön uusiksi tehtäviksi määriteltiin Suomen Riistan julkaisemisen jatkaminen ja tutkimusapurahojen jako niiden varojen tuotosta, jotka tutkimusasemien ja muun kaluston myynnistä kertyivät.

    Säätiön toiminta oli 1970-luvun lopulla varsin hiljaista ja tuolloin esitettiin ajatus säätiön lakkauttamisesta. Suomen Metsästäjäliitto kuitenkin vaati säätiön toiminnan jatkamista vanhoihin perinteisiin nojaten ja näki toiminnan edelleen tarpeellisena, vaikkakaan varsinaista riistantutkimustoimintaa ei säätiöllä enää ollutkaan.

    TUTKIMUSTIETOA METSÄSTÄJILLE SUOMENKIELELLÄ

    Säätiö jatkaa Suomen Riista -julkaisun kustantamista. Suomenkielinen tutkimustiedon välitys metsästäjille, metsästäjäjärjestöille, riista-alan yrityksille sekä hallinnolle nähdään tärkeänä toimintana edelleen tänä päivänä. Suomalaista metsästyksen ja riistanhoitoa kehitetään vahvasti tieteellisesti tutkittuun tietoon perustuen. Kustannusyhteistyö Riista- ja kalatalouden tutkimuslaitoksen (sittemmin Luonnonvarakeskuksen) kanssa jatkui vuoteen 2015 saakka, jonka jälkeen Säätiö on vastannut julkaisun kustannuksesta yksin.

    Säätiö tukee riista-alan yliopisto-opiskelijoita (pro gradu -stipendit) ja nuorten tutkijoiden väitöskirjatutkimuksia stipendien avulla. Vuosittain on pyritty jakamaan yksi stipendi myös AMK-opiskelijan riistaa käsittelevään opinnäytetyöhön.

    ELINYMPÄRISTÖJEN HOITOA TUKEMAAN

    Säätiön säännöt uudistettiin vuonna 2016. Säätiön toimintamuodot päivitettiin vastaamaan nykyajan tarpeisiin erityisesti riistan elinympäristöjen hoidon tukemiseksi.

    Säätiö voi jatkossa jakaa avustuksia ja projektirahoitusta esimerkiksi maanomistajien ja metsästysseurojen tekemien riistanhoitotoimenpiteiden sekä riistan elinympäristöjen hoidon edistämiseksi. Päivitettyjen sääntöjen mukaan säätiö voi jatkossa esimerkiksi jakaa avustuksia ja projektirahoitusta riistaan liittyvien konfliktien hallitsemiseksi sekä riistatalouden tuottaman hyvinvoinnin edistämiseksi.

    Säätiö voi edistää riistanhoitoa myös sopimusteitse, sillä se voi tehdä sopimuksia avustuksien tai projektirahoituksensa kohteena olevien alueiden käytöstä. Näin säätiön toiminta palaa juurilleen käytännöllisen riistanhoidon edistämiseen.