Suomen Riistanhoito-Säätiö

Historia

Säätiön historiaa

Suomalainen riistantutkimus perustettiin aikanaan metsästäjien aloitteesta ja tarpeisiin. Yhteydet tutkimuksen ja metsästäjien välillä ovat säilyneet ja hyödyttävät molempia osapuolia edelleenkin.
Maamme organisoidun riistantutkimustoiminnan alku juontaa juurensa vuoteen 1924, jolloin Suomen Yleisen Metsästäjäliiton (nyk. Suomen Metsästäjäliitto) järjestämässä neljännessä pohjoismaisessa metsästäjäkongressissa Tanskaa edustanut pääkonsuli C.M. Payn aloitteesta kokous esitti kaikille pohjoismaisille metsästäjäjärjestöille, että ne asettaisivat komiteoita tutkimaan edellytyksiä riistakantojen säilyttämiseksi ja lisäämiseksi.
Riistantutkimustoimintaa olivat aiemmin Suomessa harrastaneet lähinnä yksityiset metsästäjät, joiden työ ei ollut kovinkaan systemaattista ja tehdyt johtopäätökset tutkimuksista saattoivat olla jopa virheellisiä.

Riistabiologinen komitea perustetaan

Syyskuussa 1924 SYML kokouksessaan pohti tilannetta ja koska tutkimustoiminnan käynnistämistä pidettiin erityisen tarpeellisena, liiton hallitus perusti suunnittelukomitean pohtimaan varsinaisen komitean perustamista, toimintaa, rahoitusta ja organisaatiota. Suunnittelukomitean jäseniksi valittiin tohtorit Gunnar Bengelsdorff ja Kalle Rikala sekä nuoret biologit, tohtorit Runar Forsselius ja Gunnar Ekman.
Suunnittelukomitea päätyi esittämään, että riistakantojen säilymistä, lisäämistä sekä kansainvälistä yhteistyötä hoitamaan perustetaan vakituinen komitea, joka toimii kiinteässä yhteistyössä SYML:n kanssa liiton myöntämän taloudellisen tuen turvin.
Komitea perustettiin huhtikuussa 1925 ja sen puheenjohtajaksi kutsuttiin eläintieteen professori Kaarlo Mainio Levander. Jäseniksi valittiin tohtorit Runar Forsselius ja Gunnar Ekman sekä maisterit Ilmari Välikangas ja Väinö Korvenkontio. Komitean alkuperäinen nimi oli "Metsänriistabiologinen komitea", joka muutettiin kuitenkin varsin pian "Riistabiologiseksi komiteaksi".

Komitean työstä

Tuohon aikaan oltiin sitä mieltä, että riistakantojen vaihtelut johtuivat vain ja ainoastaan eläinten sairauksista ja mm. loisten vaikutuksista sairastavuuteen.
Tälle pohjalle komiteankin tutkimustyö perustui. Pääosan komitean työstä teki puheenjohtaja Levander, joka teki tutkimuksia sivutoimenaan ollen Helsingin yliopiston Eläintieteellisen museon palveluksessa.
Merkittävä saavutus komitean 17-vuotisen työn aikana oli laajan riistatieteellisen peruskirjallisuuden hankkiminen tulevien tutkijoiden hyödynnettäväksi.

Riistantutkimustoiminta laajenee

1930-luvun lopulla alettiin pohtia riistantutkimustoiminnan laajentamista ja uudelleenorganisointia. Toisaalta 1940-luvun poikkeusoloissa myös metsänriistan merkitys lihantuotannossa sekä turkisten ja nahkojen taloudellisina arvoina havaittiin ja heinäkuussa 1942 maatalousministeri Ikonen asetti toimikunnan pohtimaan riistatalouden kohentamista.
Toimikuntaan valittiin metsästyksenvalvoja Tauno V. Mäki puheenjohtajaksi ja jäseniksi Evon metsäkoulun johtaja metsänhoitaja Vilho Seppänen, johtaja Martti Hovilainen SYML:n edustajana ja metsänhoitaja Martti Virtanen Metsähallituksen edustajana.
Toimikunnan työ johtikin samana vuonna konkreettisiin toimiin ja Suomen Riistanhoito-Säätiö perustettiin 14.12.1942. Perustamisasiakirjan allekirjoittivat valtion edustajina pääministeri Jukka Rangell, ministeri Juho Koivisto ja esittelijäneuvos Urho Miettinen. Metsästäjäliiton puolesta perustamiskirjan kirjoittivat tohtori Rikhardt Bengelsdorff, johtaja Martti Hovilainen ja liiton sihteeri Martti Kivilinna. Säätiö rekisteröitiin 23.12.1942.

Suomen Riistanhoito-Säätiön säännöt ja toiminnan käynnistäminen

Perustetun säätiön tarkoituksena on edistää ja tukea maamme riistanhoidon kehittämistä. Säätiölle laadittiin säännöt ja tarkoituksensa toteuttamiseksi se mm.
1. hankkii vuokraamalla tai muulla tavoin riistanhoitoalueita
metsästysoikeuksineen,
2. järjestää niille tehokkaan valvonnan ja riistansuojelun,
3. harjoittaa riistan ruokintaa ja kokeilee eri riistanhoidon menettelytapoja,
4. perustaa riistatarhoja riistan lisäämiseksi ja terveen sekä voimakkaan riistakannan kasvattamiseksi,
5. levittää elävää riistaa ja riistalintujen munia istutustarkoituksiin yhtymille ja henkilöille, joilla on edellytyksiä riistanhoidolliseen toimintaan,
6. harjoittaa riistabiologisia tutkimuksia ja riistanhoidon kokeilutoimintaa,
7. tutkii riistan aiheuttamia vahinkoja ja keinoja niiden estämiseksi,
8. edistää riistahoidon opetusta ja kasvattaa riistanhoitajia,
9. on oikeutettu hankkimaan ja omistamaan kiinteistöjä.

Säätiön asioita hoitamaan ja sitä edustamaan valittiin seitsemän henkilön hallitus, joista neljä on valtion ja kolme Suomen Yleisen Metsästäjäliiton edustajaa. Valtion metsästyksenvalvoja kuuluu itseoikeutettuna säätiön hallitukseen. Kolme muuta valtion edustajaa, joista yhden metsähallituksen esityksestä, nimesi maatalousministeriö.
Säätiön tilejä ja toimintaa tarkastamaan valitsi maatalousministeriö ja Suomen Yleinen Metsästäjäliitto kumpikin vuosittain yhden tilintarkastajan ja yhden varatilintarkastajan.
Hallitus kokoontui vuosittain kaksi kertaa eli kevät- ja syyskokoukseen.
Toiminta käynnistyi vuonna 1943. Säätiö valitsi toiminnanjohtajaksi tohtori Lauri Siivosen, joka toimi tehtävässä vuoteen 1960 saakka. Toiminnan alkurahoitus koostui maatalousministeriön määrärahasta ja Suomen Yleisen Metsästäjäliiton lahjoituksesta. Toimintamäärärahoja saatiin myös muilta yhteisöiltä ja yksityisiltä siten, että peruspääomaksi voitiin kirjata 250 000 silloista markkaa. Lisäksi SYML lahjoitti säätiölle lähes 2000 nidettä käsittävän kirjaston.
Säätiö sai aluksi juoksevien tutkimus- ja kokeilumenojen peittämiseksi 10 % ja myöhemmin 15 % valtion vuotuisista metsästyskorttivaroista. Kuitenkin tämän - varsin riittämättömän - rahoituksen lisäksi laajan työohjelman puitteissa toiminta oli riippuvainen yksityisistä lahjoituksista, joita tuli monilta metsästysseuroilta, yksityisiltä asianharrastajilta sekä turkis- ja riistakaupallisilta yhteisöiltä.

Toiminnan päämääräksi asetettiin heti alussa biologisen perustan luominen riistakantojen järkevälle verottamiselle ja tuottavalle riistanhoidolle. Ensimmäisessä toimintaohjeessa tehtäviä määriteltiin yksityiskohtaisemmin toteamalla tarpeelliseksi mm. niiden biologisten perusedellytysten selvittäminen, joiden pohjalta maamme riistakantoja ja metsästyselinkeinoa voidaan edistää ja kantoja pitää jatkuvasti mahdollisimman tuottavina. Säätiön tuli tutkia riistakantoja ja niiden vaihteluja, eri riistalajien elintapoja ja elinympäristövaatimuksia, maamme eri osien riistalle tarjoamia mahdollisuuksia ja määrittää ne luontaiset edellytykset, joiden pohjalta voidaan laatia mahdollisimman tuottava ja samalla riistakantoja säästävä verotus- ja hoito-ohjelma. Lisäksi säätiön tuli kokeilla erilaisia riistanhoitotapoja, tutkia keinoja riistakantojen laadulliseksi parantamiseksi, selvittää ammutun riistan käsittelytapoja ja etsiä menetelmiä riistan aiheuttamien vahinkojen estämiseksi.

Riistantutkimus valtiollistettiin 1960 -luvulla

Riistantutkimuksen valtiollistaminen tapahtui uuden metsästysasetuksen myötä 1.4.1964 ja Riista- ja kalatalouden tutkimuslaitos perustettiin. Säätiön riistantutkimuslaitos lopetti toimintansa 31.12.1962. Säätiön tutkimuslaitoksen omaisuus myytiin valtion riistantutkimuslaitokselle ja henkilökunta siirtyi uuden tutkimuslaitoksen palvelukseen.
Säätiön uusiksi tehtäviksi määriteltiin Suomen Riistan julkaisemisen jatkaminen ja tutkimusapurahojen jako niiden varojen tuotosta, jotka tutkimusasemien ja muun kaluston myynnistä kertyivät.

Säätiön olemassaolo vaakalaudalla - toiminta kuitenkin jatkuu

Säätiön toiminta oli 1970-luvun lopulla varsin hiljaista ja tuolloin esitettiin ajatus säätiön lakkauttamisesta. Suomen Metsästäjäliitto kuitenkin vaati säätiön toiminnan jatkamista vanhoihin perinteisiin nojaten ja näki toiminnan edelleen tarpeellisena, vaikkakaan varsinaista riistantutkimustoimintaa ei säätiöllä enää ollutkaan.

Nykyisellään säätiön toiminta on vakiintunut riistatieteelliseen julkaisutoimintaan ja nuorten tutkijoiden tukemiseen.

takaisin sivun alkuun